Langattomat verkot ovat yleistyneet laitteiden mobilisoituessa vauhdilla. Langattomat verkot vapauttavat käyttäjät kaapeleiden kahleista ja helpottavat verkkojen rakentamista, hallinnointia ja rakenteiden muuttamista. Jokaisessa verkossa on kuitenkin ainakin jossain kohdin kaapelointi.
Langatomia verkkoja on älyttömän paljon erilaisia, eri tekniikoin toteutettuja ratkaisuja.
Langattoman verkon signaali kulkee lähes aina erilaisina radioaaltoina. Radioaaltoja käyttäen voi siirtää tietoa digitaalisena tai analogisena. Esimerkiksi vanhat televisiolähetykset kulkivat analogisina ja radioasemat lähettävät analogista signaalia.
Langattomien verkkojen ehdoton plussa on se, että laitteet voidaan kytkeä verkkoon missä tahansa, käyttäjät voivat kulkea missä haluavat ja muodostaa yhteyden verkkoon milloin haluavat. Langattomien verkkojen edut tulevatkin parhaiten esiin käyttämällä kevyitä, helposti siirrettäviä laitteita. Miinuksiksi voidaan lukea ainakin se, että langaton verkko on haavoittuvaisin kaikista verkkotyypeistä ja helpoin murtokohde hakkereille. Erityisesti suojaamattomissa langattomissa verkoissa käyttäjien dataliikennettä on helpohkoa salakuunnella. Samalla taajuudella toimivat lähettimet häiritsevät toisiaan. Radioaaltoja on myös helppo häiritä yksinkertaisilla häirintälaitteilla, joita saa normijannukin ostettua suhteellisen halvalla esimerkiksi eBaysta. Langaton verkko onkin kiinteää verkkoa herkempi häiriöille. Langattomissa verkoissa on myös suurempi viive kuin langallisissa.
Langallisen verkon tietoliikenneprotokollat eivät sovi välttämättä langattomien verkkojen käyttöön, koska niitä ei ole suunniteltu käytettäviksi langattomissa verkoissa. Esimerkiksi yleisin käytetty protokolla lankaverkoissa, TCP/IP-protokolla ei toimi tehokkaasi langattomassa verkossa. Myös esimerkiksi datapakettien reititystekniikat tuottavat ongelmia langattomassa ympäristössä.
Kansainvälisin standardein ja ennalta sovituin taajuusaluein on mahdollistettu se, että erilaisia langattomia yhteyksiä voidaan ylipäänsä ylläpitää, eli radiotaajuuksien käyttö on luvanvaraista.
Lähiverkot toimivat 2,4 ja 5 gigaherzin taajuusalueilla, jotka ovat luvista vapautettuja alueita.
Lähiverkkojen lähettimien voimakkuuksia on jouduttu säätelemään, jotta vältyttäisiin säteilyhaitoilta.
Langattoman verkon juuret juontavat intiaanien käyttämiin savumerkkeihin ja erilaisiin äänikommunikaatioihin ja valomerkkeihin käyttäen peilejä tms.
Näin kerran kuvan arktisen seudun tutkimusmatkailijasta, joka aikoinaan joutui kantamaan mukanaan ja pystyttämään useita metrejä korkean antennin, jotta langaton puheyhteys sivilisaation pariin saatiin muodostettua.
Eri puolilla maapalloa käytetään eli radiotaajuuksia. Suomesta ostettu kännykkä ei esimerkiksi välttämättä toimi Australiassa.
Langatonta verkkoa pystytettäessä tulee huomioida ainakin se, että verkon nimi ja oletussalasana kannattaa vaihtaa. Jo verkon nimestä pystyy päättelemään, minkä merkkistä ja mallista tukiasemaa käytetään ja salasana on näin helppo arvata, koska valitettavasti monilla valmistajilla se on jokaisessa samanlaisessa laitteessa oletuksena sama.
Verkko tulee myös suojata aina salasanalla, muuten jokainen kaduntallaaja voi vaikka huomaamattaan liittyä suojaamattomaan verkkoon. Täytyy kuitenkin muistaa, että esimerkiksi naapurin suojaamattoman verkon käyttö laitonta, tosin muutama vuosi takaperin ei ollut.
Lähteet:
Niiranen, E. 2016. Luento 6 Power Point-tiedosto kajaanin Ammattikorkeakoulun Moodlessa. viitattu: 09.12.16
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti